Aadan juoksu on odotettavissa parin viikon sisällä. Juoksun lähestymisen on huomannut jo parin kuukauden ajan neidin käytöksestä: Pörristä on tullut koko ajan vilkkaampi. Tyttösen olisi mielestään päästävä lenkillä joka paikkaan, tiheissä pusikoissahan voi olla vaikka mitä jännää, tai vaikka hajuviestejä komeilta koirilta! Aadasta on tullut myös malttamattomampi: se haluaa nykyisin iltaruuan jo kuuden aikaan, kun normaalisti se on saanut ruokaa joskus seitsemän ja kahdeksan välillä.

Neiti on alkanut kasvattaa muhkeaa talviturkkia. Se tosin tippuu juoksun jälkeen pois, mutta jos se sitten kasvattaisi uuden. Aada olikin kesän jälkeen niin kaljun tuntuinen. Toisaalta se pestiin kesän aikana kahdesti, mikä myös irrotti karvaa. Korvakarvatkin ovat nyt kasvaneet takaisin - Aadahan repi ne irti, kun sillä oli korvatulehdus.

Aada syö nykyään Purina One Adult Lammas & Riisiä, koska se ei pidä ollenkaan Hau-Haun Lammas & Riisistä. Mikähän siinäkin on vikana, kun tavallisesti Aada syö melkein mitä vain? Nykyään se pitää jopa salaatista, kurkusta ja tomaatista.

Viime kuun lopulla Aadaa kävi tervehtimässä suomenlapinkoira nimeltä Arvi. Aada piti kovasti Arvista (ja Arvi Aadasta). Kun tiellä meni muita koiria, Aada haukkui niille, että “Tämä on minun!” Aada ei tainnut huomata, että Arvi on leikattu.

Aada on käynyt tänä syksynä vain kerran metsässä. Se ei kuulemma olisi halunnut lähteä sieltä pois. Kuitenkin kun auto oli käynnistetty, Aada oli juossut äkkiä paikalle. Tyttö kai luuli, että se jätetään metsään. Luulenpa, että seuraavalla kerralla se saattaa jopa pyöriä jaloissa. Kuitenkaan sitä ei nyt kannata vähään aikaan ottaa metsään mukaan, koska sitten kun sillä on juoksu, se ei taatusti pysy mukana.

Aadan sivut olivat nyt aika kauan päivittämättä, mutta jos nyt tästä eteenpäin yrittäisin päivittää niitä vähän useammin. Helmi tosin alkaa kirjoittaa tähän blogiin, koska minä asun nykyään Joensuussa. (Välihuomautus: Hahhahhaa, Helmi nyt sinun on pakko, kun mainitsin siitä täällä. :D ) Tein nyt uuden ulkoasun, se on aika samanlainen kuin edellinen, mutta ainakin minä tykkään siitä.

Aadan kesä on mennyt pääosin oikein mukavasti. Pöppönen on laiskotellut, lenkkeillyt ja leikkinyt.

Aadalla oli korvatulehdus alkukesästä, ja se sai lääkekuurin ja korvatippoja. Tyttösen korvat kutisivat niin, että se raapi lähes kaikki korvakarvansa irti. Kun tulehdus oli parantunut (ja korvatippojen laitto lopetettu) Aada joutui pesuun. Sen korvantaukset olivat melko paksussa mönjässä, joka koostui korvatipoista ja tulehduseritteestä. Jostain syystä myös Pörrin kainalot olivat likaiset.

Itikoista on ollut Aadalle kiusaa tänäkin kesänä. Ne purevat erityisesti sen mahaa ja tassunpohjia. Neiti ei osaa olla raapimatta kutisevia puremia, ja onkin saanut aikaan melkoisen määrän rupia.

Aada on käynyt pari kertaa kahlaamassa, mutta uimaan se ei ole uskaltautunut tänäkään kesänä. Jos noudettavaksi tarkoitettu keppi menee liian kauas rannasta, joku muu saa luvan hakea sen.

Aada pitää hirmuisesti mansikoista, vaikka se ei saakaan syödä niitä niin paljon kuin haluaisi. Se syö mansikoista hyvin erikoisella tavalla, jota voisi melkeinpä sanoa nakertamiseksi. Luulin, että mansikoita ei pysty nakertamaan, mutta Aada näyttää osaavan senkin.

Aada tutustui pikaisesti toiseenkin gööttiin (Bonon lisäksi). Gööttiherran nimi on Eetu ja se on Aadasta oikein mukava.

Harmi, että itikat ovat purreet Aadan tassuja ja Aada on pureskellut niitä sen takia, koska muuten Aadan kanssa olisi voinut harjoitella paljon agilitya. Ulkona ei ole ollut edes liian kuuma.

Aada ei ole kevään ystävä. Tassujen kastuminen on sen mielestä lähes maailman inhottavin asia. Vielä pahempaa on vain pesuun joutuminen.

Tänäänkään Aada-neiti ei välttynyt tassujen kastumiselta. Se ei olisi millään halunnut lähteä “hakemaan” Helmiä koulusta. Onneksi tiellä oli kuitenkin kuivaa. Kuivuudessakin on huonot puolensa: pölinä, joka saa Aadan aivastelemaan.

Eilen Aada tapasi päivälenkillä kaksi suomenpystykorvaurosta, jotka olivat neidin mielestä ihania. Jostain syystä Aada ei voi sietää suomenpystykorvanarttuja. En tiedä, mikä niissä nyt sitten on niin ärsyttävää.

Juoksunaikainen ja -jälkeinen nirsoilukausikin on jo ohi, eli Aada suostuu taas syömään myös nappuloita. Juoksun aikana nappulat piti naamioida mahdollisimman hyvin ja siltikin Aada syljeskeli ne lattialle. Kaipa neiti olisi halunnut syödä pihvejä.

Kevät tietää Aadalle aina myös kylpyä. Pesuun se joutuu ensi kuussa, kunhan pahimmat rapakelit ovat ohi. Aada pääsee myös ylioppilaskuvaani poseeraamaan, eikä siinä voi olla likaisena. :D Onneksi Aadalla on nyt sen verran vähän karvaa, että se kuivuu todella nopeasti.

Minun on pitänyt jo ainakin vuoden ajan koodata Aadan sivut kokonaan uusiksi - nykyinen koodaus on tehty pääosin syksyllä 2006. Päivitän kuitenkin sivuja normaalisti myös uudelleenkoodausoperaation aikana.

Tarkoitukseni on muuttaa sivujen koodaus XHMTL 1.0 Transitionalista XHTML 1.0 Strictiksi. Sivuista on tarkoitus tulla myös helpommin selattavat. Tai no, aika selkeäthän nuo ovat jo nyt, mutta eivät silti kelpaa minulle. :D

Kirjoitan myös suurimman osan teksteistä uusiksi ja vaihdan melkein kaikki täytekuvat uudempiin. Siirrän loputkin gallerian kuvista photobucketista omaan sivutilaan.

Vieraskirjan ulkoasusta tulee samanlainen kuin itse sivustolla.

Yritän myös opetella tekemään Wordpressille (blogi) kunnollisen teeman. Minulla on jo jonkinlaisia suunnitelmia, mutta en voi luvata mitään. Enköhän minä kuitenkin opi tekemään itse teeman, kunhan vain viitsin opetella. Aadan blogin nykyinen teema on muokattu blogissa valmiiksi olleen teeman pohjalta.

Siinäpä ne tärkeimmät tavoitteet sitten olivatkin. En tiedä, milloin saan uudistuksen valmiiksi - ehkä jo loppukesästä.